Eka kerta(Toni)

Tanska on pas…kai ihan hyvä maa?

Jaaha, kohta pitäis lähteä katselemaan miten se kuuma pottu siellä suussa pyörii. Vielä ei ainakaan turhaa jännäilyä ole esiintynyt, tosiasiassa lähes kaikki muut tuntuu jännittävän lähtöäni kovemmin kuin minä itse(vanhemmat etunenässä). Ehkä pikkuisen on käynyt mielessä et mitähän sinne pakkaisi mukaan, mutta turha sitä on miettiä, kun ei ole tullut vielä hommattua sitä matkalaukkuakaan :)

Yksinhän ei tietenkään tällainen äitinpoika uskaltanut ulkomaille lähteä, ja matkaseuraksi jouduin kelpuuttamaan luokkatoverini Ollin :) Onpahan edes joku jonka kanssa voi hetkiseksi jo kliseeksi muodostuneen ”kuuman perunan” ottaa pois suusta ja keskustella kauniilla äidinkielellämme. Odotusarvo on kuitenkin että englannilla pärjää, muuten ei viiden kuukauden matkamme riittäisi edes Tanskan aakkosien opettelemiseen..

No asuntojen hommaushan meinasi olla jo ylitsepääsemätön este, kuten Ollikin ”lyhyesti referoiden” omassa postauksessaan toteaa. Aikamoista säätöä, ja olin jo henkilökohtaisesti valmistautunut asumaan hotellissa, kun ei ole opiskelijalla rahasta kiinni? No onneksi saatiin asunnot hommattua ja jopa lentoliputkin ajallaan varattua, joten enää ei pitäisi kuin pakata laukkuun jotain kampetta ja seikkailumieltä, mitä se sitten ikinä onkaan.
 

Ei muuta kuin Tanskaan, soitellaan!

Eka kerta (Olli)

Se vitsi pottu suussa puhumisesta…

Ihan aluksi teen tässä selväksi, etten aio kirjoittaa mitään kliseistä alkupostausta, joka alkaa about näin: ”vielä kaks viikkoa matkanlähtöön ja on kyllä liput jo hankittu ja jännittää ja on vielä silti paljon tehtävää ja muutenki kaikkea hihhih :)". Kohta Wordista itsestään löytyy pohja matkablogin pitäjälle, pitää syöttää vain määränpää ja päivämäärät. Tästä blogista tulee erilainen. Mie kirjotan niinku mie haluan. Sanon suoraan, jos on ollu hauskaa tai jos jokin asia on menny aivan päin persettä. Olisi mukavaa, jos viiden kuukauden reissun jälkeen tätä blogia lukisi muutkin kuin tuutoriopettaja ja pari kaveria kohteliaisuudesta.

Jos saisin euron joka kerrasta, kun kuulen tämän klassikkoläpän ”jaa sie lähet Tanskaan? Ei muutaku kuuma pottu suuhun ja puhumaan ruotsia! HEHHEH!” niin tässä luultavasti oltais lähetty Tonin kanssa niillä rahoilla Balille eikä Horsensiin. Mutta koska elämä on kovaa, lähtee meidän lennot tiistaiaamuna 1.2 Oulunsalosta kohti tasaista maata. 

Itse meinasin kypsyä jo ennen reissun alkua tähän eurooppalaiseen ”ihan kohta – sinne päin”-ajatusmaailmaan, kun piti hankkia asunto Tanskasta. Ensin paikallisen koulun asunnonvuokrauspalvelu netissä oli alhaalla kaksi kuukautta. Sivuilla luki, että huoltokatko loppuu viikon päästä 6.12.2010. Sivut aukesivat kuitenkin 5.1.2011. Sitten huovataan ja soudetaan kun sivuilla ei ole vapaita asuntoja, mitä vuokrata. Kun lopulta taiotaan lisää kämppiä vapaaksi, sivut kaatuilee ja asunnot katoaa listoilta kun niitä koittaa varata. Koko kuvio tuntui olevan niin kuin konemiehen arkea: mikään ei mee kohtuuella. Lopulta eilen (18.1) sain varattua kämpän ja nyt on jonkinlainen tieto siitä, että ei tarvikaan pakata mukaan sitä puolijoukkuetelttaa ja kaminaa. Jos tämä hommien hoitaminen onnistuu näin jo ennen reissua, niin kuinka sujuvasti ne asiat sitten menee paikan päällä? 

Tiukalla asenteella ja lappalaisen kärsivällisyydellä Olli kuittaa tältä erää.

ps. Aion jokaisen blogipostauksen lopussa lähettää terveisiä jollekin tutulle. Pikku porkkana kavereille ja muille tämän blogin seuraamiseen?

Terveisiä äidille ja isälle. Äidin pikkupoika lähtee nyt mutta suru pois ja kukka rintaan: kohta se on jo mankumassa rahaa. :)