Tänään ohjelmassa: "Milano, Smarttien luvattu maa" sekä "Varsova, ei niin Neuvostoliitto kuin luulisi!"

Jetlagin vuoksi en ole tästä viimeisestä reissusta vielä kirjoittanut, mutta nyt suvaitsin ottaa itseäni niskasta kiinni ja jakaa tämän kirjoituksen kaikille kolmelle lukijalle! Viimeisenä reissuna ennen kotiinpaluuta Olli kävi parisuhteen kauniimman osapuolen kanssa kahdeksan päivän reissun, joka sisälsi Milanon ja Varsovan vierailut. Eli painotukseksi vielä, että Olli kävi toukokuun alussa isänsä ja Eeron kanssa etelä-Italiassa ja tämä reissu tapahtui sitten erikseen.

Kirjoitan tästä eteenpäin minä-muodossa koska sen helpompaa (toim. huom.)

MILANO

Lennot Köpiksestä Milanon lentokentälle sujui nätisti ja perillä odottikin oikein pirteä vesisade. Onneksi bussikuljetus onnistui vaivatta ja päärautatieasemalle saavuttaessa huomasimme, että hotelli oli n. 200 metrin päässä siitä, mihin bussi meidät jätti. Helppoa kuin heinänteko. Myös yleisilmeeltään päärautatieasema oli vaikuttava.


Päärautatieasema. Kuvassa vasemmalla sateenvarjokauppias, joita oli aivan mahottomasti. Edessä milalonainen rouva, joka tietää sateenvarjokauppiaiden metkut ja ei lankea niihin.

Hotellilta oli myös kahdelle eri metroyhteydelle lyhyt matka eli kaikenkaikkiaan paikka oli erittäin hyvin valittu. Hinta tuntui olevan melko sama kaikkialla (hieman kallis), mutta rahahan on ongelma vain köyhille. Plus kaikki tietää, että hotellien aamupalat saa mutrusuisimmankin matkaajan hymyilemään.

Seuraavana päivänä saatiin jälleen nauttia sateesta, mutta eipähän ollut liikaa ihmisiä turistipaikoissa! Käytiin myös vierailulla yleellisimmillä kauppakaduilla, missä ovimiehien ilmeistä voi lukea sanat "ei tänne ennenkuin palkkakuitista löytyy kolme nollaa lisää". Kun kaupoilla on sisäänkäynnit kuin hotelleilla ja näyteikkunassa on neljä tuotetta ilman hintoja, niin voi olla varma, ettei sisältä irtoa edes kädenpuristusta alle tonnilla.


Tyydyttiin katsomaan tuotteita näyteikkunoiden läpi...

Keskustan metroasemalta pääsi näppärästi Duomo di Milanon, eli Milanon tuomiokirkon, sekä isoimman ostarin lähelle. Luulin itse ensin, että ostarin sisäänkäynti on autotie, mutta näin erästä vanhempaa opettajaani lainaten: "niinhän sitä hölmömpi luulis". Riemukaaren näköinen sisäänkäynti avasi näkymät yhteen korkeimmista katoista mitä olen nähnyt. Impressive!


Milanon ostoskeskus. Vasemmalla alhaalla mäkyy sotilaspoliisien rykelmä vartiointihommissa ja oikealla normaali poliisiauto. Virkavalta oli erittäin näkyvillä kaupungilla.


Taidekuva minusta, Duomosta, pulusta sekä ärsyttävästä pulumiehestä, joka tuputti käteen siemeniä. Lapin asukkaille tiedoksi, jotka ette ole olleet turistimestoissa ulkomailla: älkää koskaan ottako näiltä jampoilta mitään mitä ne ojentavat, koska ilmaista juustoa ei ole kuin hiirenloukuissa. Allekirjoittanutta ei huijattu, mutta näin kun muita vietiin 6-0. :)

Sitten kierreltiin turistimestat läpi. Alla potretteja mahtispoteista:


Duomon katolle pääsi portaita nousten 8 euron maksulla ja hissillä kympillä.



Leonardo Da Vincin patsas. Mietittiin porukalla vähän keksintöjä tuossa.


Santa Maria delle Grazien kirkko, jossa käytiin katsomassa "Viimeinen ehtoollinen". :)


Kirkon sisäpiha.

Käytiin myös Leonardo da Vincin teknillisessa museossa, jossa oli da Vincin keksintöjen lisäksi aivan kaikenlaista, mm. sukellusvene, lentokoneita, soitinvälineitä, radioita, you name it. Isoin yllätys oli se, että kuinka paljon Leonardo oikeasti on elämässään saanut aikaan. Museossa käsiteltiin hänen kehittelemää sotateknologiaa, anatomiaa, grafiikkaa, kaupunkisuunnittelua, lentämiseen tarkoitettuja koneita, kutomakonetta, paalutuskonetta, linkoa, laivoja, tauluja, ja vaikka mitä muuta. Jos vielä sosiaaliselta älyltä se ukko on ollu hyvä niin mies on varmasti ollu täys kymppi vävykokelas anopeille.


Tässä yksi Leonardon sotakäyttöön suunnitelluista asioista: mukana kannettava silta.


Yksi kuuluisimmista keksinnöistä: lentämisen mahdollistava siipi. Tämä ei kuitenkaan toiminut käytännössä.

Yksi reissuun lähdön ideana oli, että nähdään System of a Downin comeback-kiertueen keikka Milanossa. Pari viikkoa ennen keikkaa julkaistiin lämppärit, jotka minun iloksi olivat Volbeat, Danzig, Anti-Flag ja Sick of it all. Kaikki muut oli hyviä paitsi Sick of it all, joka oli aivan todella paskakurahuono punkbändi. SOADin keikka oli aivan tajuttoman hieno, vaikka Virpin jalka ruhjottiin melkein rikki koko 40 000 ihmisestä koostuvassa pitissä.


Pitihän se ylikallis kiertue-t-paita silti ostaa. :P

Milanosta jäi eniten mieleen se, ettei sen kaupunkikuvasta silti nähnyt NIIN selvästi, että se olisi Euroopan muodin keskipiste. Toinen mieleenpainuva asia oli, että Smartteja siellä oli aivan älytön määrä. Tuntui, että joka kymmenes auto oli Smart. Toisaalta kun katsoi liikennettä ja parkkeerauskulttuuria, niin ymmärsi, että aika kätevä autohan se tuollaisessa kaupungissa on. Ihan ok mesta, mutta tuskin vierailen toista kertaa.

VARSOVA

Varsovassa meitä odotti aivan älyttömän komeat säät ja +30 asteen helteet. Turistioppaaksi meille lupautui Virpin ystävä Mari, joka lusi vaihtoa Varsovassa. Vettä piti ostaa kaupoista, koska kraanavesi ei ollut juomakelpoista (ensimmäinen kaupunki, jossa en voinut juoda kraanavettä!). Ei se silti paljoa haittanut, koska Puolan zloty on aika halpa valuutta. Tästä hyvä esimerkki oli se, että ravintolassa tiistain teemailtana litran tuoppi olutta ja puolikas kana salaateilla ja muilla härpäkkeillä maksoi 24 zlotya eli n. 6 euroa. Opintotuen avulla Mari eli keskivertoa kuninkaallisempaa elämää samalla kun minä söin kynsiä Tanskassa. Reilu peli on... niin no kyllä te tiedätte.


Vanha paavi oli paljon esillä Varosvan kaduilla, koska hän oli puolalainen. Kuvassa paavilla on pää kipeä.


Aukea, jossa näkyy obeliski ja osa vanhan kaupungin muuria.


Mie tein benjiihypyn! 90 metrin korkeudesta 30 eurolla, ei paha. :) Tapahtumasta on myös olemassa video missä kuulee, kuinka mie huudan niinkuin pikkutyttö.


Varsovan Pyhän Ristin kirkko, jonne on muurattu puolalaisen säveltäjän Frederic Chopinin sydän yhteen tukipilareista.

Varsova oli yllättävän leppoinen kaupunki, eikä ollenkaan niin neukkumaa niinkuin itse odotin. Ainoastaan Stalinin lahjoittama Kulttuurin ja tieteen palatsi näytti tismalleen siltä, mitä kaupungilta odotin. Harmillisesti kamerasta loppui akku juuri tällä reissulla, mutta pistän linkin Wikipediaan mistä rakennuksen voi nähdä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurin_ja_tieteen_palatsi

Varsovaa voisi suositella ihmisille, jotka haluavat käydä ulkomailla, mutta ei haluaisi maksaa siitä paljoa. Lennot Suomesta ovat nopeat ja edulliset ja hostellissa asuminenkin oli melko halpaa: kolmen hengen huoneesta maksettiin n. 30e yöltä. Hostelli sijaitsi isoimman kävelykadun vieressä. Aion ehdottomasti käydä Puolassa joskus uudelleen esimerkiksi Krakovassa, koska haluaisin vielä nähdä myös Auschwitzin.



Niinhän sitä sanotaan, että lihavan pojan on helppo hymyillä. Reissun jälkeen palasin takaisin Tanskaan, jossa odotti viimeiset kuusi päivää ennen lopullista Suomeen paluuta. Viimeisenä blogimerkintänä aion fiilistellä sitä, miltä tuntui palata Suomeen ja mikä tuntui oudolta ja mikä hyvältä. Mutta sitä odotellessa. :)

Cya!

Ciao Amico & arrivederci! part. 2/2

Moro!

Nyt täytyy pyytää anteeksi, että tätä toista osaa on jouduttu odottamaan sormet syyhyten näin kauan. Allekirjoittanut on taas pyöriny vähän ympäri Eurooppaa niin ei siinä ole joutanu paljoa blogeja kirjoittelemaan. Mutta nyt päästetään ilmoille toinen osa Ollin Italian reissusta!

Elikä ykkösosassa jäätiin Vatikaanin vierailuun, ja seuraavana päivänä otettiin vuokra-auto alle ja lähdettiin polkemaan kohti Napolia ja Vesuviusta. Matkasta teki erittäin makoisaksi sen, että Ollilla ei riittänyt ikä vuokra-autolla ajamiseen (25v.) joten lähinnä autoa ajoi Eero ja Olli toimi kartturina, samalla kun isä jakoi näsäviisaita ja vääriä ohjeita takapenkiltä. Isoa hilpennystä aiheutti myös se, että Eerolla paloi käämit autolla ajamiseen kun oltiin ajettu puoli metriä parkkiruudusta eteenpäin. Matka sais siis erittäin lupaavan alun!

Motarilla huomattiin, että Italiassa pitää aina olla kolikkoja mukana, koska tietulleja on vähän väliä. Periaatteessa ihan hyvä ajatus, sillä siinähän maksetaan käytöstä. On myös mahdollista ajaa pieniä kinttupolkuja, jotka mutkittelevat moottoritien ympärillä, mutta nopeampaa pääsee tällä kuninkaallisella valtatiellä.


Eero, maanteiden kuningas.

Ja maisemat olivat aivan perkeleen nättejä. Vuoria, solia ja viinitiloja:


Nätti rivi on kaiken aa ja oo.

Yleisesti on tiedossa, että Napolissahan ei oikein ole toiminut tämä roskien poisvienti kaupungista. Epävirallisten huhujen mukaan mafia tappelee siitä, kuka tämän bisneksen itelle saisi, ja siksi roskapussit löytää nykyään kadulta, eikä kaatopaikalta. Tuntui ihan, että Napoli oli Italialle samanlainen persereikä niinkuin Kemi on Lapille. Paikallinen ajokulttuuri aiheutti harmaita hiuksia koko porukalle, ja jälkeenpäin ajateltuna suojelusenkelit taisivat paiskoa triplavuoroa, koska yhtään kolaria skoottereiden ja muiden pirunkeksintöjen kanssa ei tapahtunut.

Napolissa ollessa käytiin myös katsomassa Vesivius ja Pompeii, joka tuhoutui kun Vesuvius purkautui. Ihan ok jännä homma, kaupunki oli yhtä rauniota ja sitten alkoi sataa vettä.


Pompeii


Vesuvius

Matka jatkui seuraavaksi kohti Barlettaa, joka sijaitsee Italian itärannikolla. Oli todella hienoa ajella vuoriston läpi, jotka sijaitsevat Italian keskellä.


Viinitiloja, viinitiloja kaikkialla!

Koska sesonki ei ollut ihan vielä alkanut, saatiin varsin henkilökohtaista palvelua joka paikassa mihin mentiin. Rantabaarin omistaja oli juuri saanut läjän ostereita, joita sitten siinä availtiin ja maisteltiin samalla kun naatiskeltiin olutta. Paikallisessa kalaravintolassa tuotiin iso kärry kalaa noka neteen, josta sitten saatiin valita, että mitä kokki pistää pannulle tirisemään. Ja on varmaan sanomattakin selvää, että viinit oli aivan perkeleen hyviä (mitä nyt tälläinen maalaisjuntti voi viineistä jotain sanoa :) ).


Nyt naatitaan!


Löyty sieltä nähtävyydeksi tuollainen linnakin.

Tästä seuraava pysäkki oli Pescara, johon oli matkaa n. 200km. Onneksi uudenkarheassa vuokra-Golffissa oli ilmastointi, koska lihavilla pojilla tuli todella kuuma Italian helteissä. Ja jälleen kerran maisemat oli aivan todella hienoja.


Word...

Pescarassa käytiin meressä uimassa ja syötiin porukalla ihan ensimmäistä kertaa ihka oikeaa hummeria! Tarjoilija oli tosi rento ja hauska ukkeli, joka kovasti koitti neuvoa tolloja suomalaisia, että miten sitä hummeria oikein syödään ja miten se kova kuori leikataan auki. Onneksi rafla oli muuten ihan tyhjä, koska meidän porukka aiheutti aivan uskomattoman määrän pahennusta kyseisessä mestassa. Hienona esimerkkinä esimerkiksi tapaus, jossa Olli ampui Eeroa hummerin saksella paitaan.


Ihhihih kylmää vettä! :3


Rantabaari


Kolmen annoksen hummeri-illallinen maksoi 25 euroa. Italia on hieno maa. :)

Toiseksi viimeisenä päivänä arjen antisankarit ajoivat takaisin Roomaan, jossa yöpymisen jälkeen lähdettiin takaisin kohti pohjoista: Olli Tanskaan ja Eero ja Pauli Suomeen. Nyt Ollilla ja Tonilla on enää pari päivää täällä pottusuiden maassa, ennenkuin otetaan kone kohti sinivalkoista Suomea. Tästä vielä varmasti tehdään oma postaus joten ei muutakun kuulemisiin. :)

ps. buon compleanno Leena!
pps. Hyvät Suomen ystävät, nähkäämme kaikki Sodankylän Midnight Sun filmifestivaaleilla!

Grüsse aus der Schweiz!

Koska Ollikin sai tänne leuhkia ulkomaanmatkailuilla, myös Toni läsäyttää jotain pikku kivaa peliin. Otsikosta jo näppärimmät voivat päätellä että tämänkertainen postaus käsittelee ainakin jollain tasolla Sveitsiä. Sinne piti päästä kaveria moikkaamaan, eikä siinä muuta kuin lentämällä viideksi päiväksi tutkimaan linkkuveitsien luvattua maata. Jo lentomatkan loppumetreillä pystyi huomaamaan, että ollaan saapumassa kohteeseen; lumihuippuisia vuoria ei ainakaan kotona päin liikaa ole, ellei heinäpään "laskettelukeskusta" talvisin lasketa mukaan.. Zürichin lentokentältä kun asteli ulos ja lähemmäs 30 asteen lämpöinen tuulahdus iski päin, alkoi lomafiilis kummasti nousta. 

Tukikohtana Sveitisissä toimi pienehkö n. 30 000 hengen kylä nimeltä Chur, joka sijaitsee alppien keskellä n. 120 km Zürichistä itään. Ajomatkan aikana leauat lokstahteli useaan otteeseen katsellessa lumihuippuisia vuoria, vesiputouksia ja vihreävetisiä vesistöjä. Paikan päällä Churissa ei juurikaan mitään suurempia aktiviteetteja ollut, mutta käytiinpä ihka oikeassa "tunturipurossa" uimassa, vai oliko se joki? No kuitenkin, sen verran voin paljastaa että kun lumi sulaa vuorilla ja virtailee alaspäin, nii ei se vielä hirveän lämmintä ole;)

Kuvassa joki Churin läheltä, hiekka oli tietenkin valkoista.

Ensimmäinen matkakohde paikan päällä oli lilliputtivaltio Liechtenstein. Erittäin kaunis paikka myös, ja meiningistä huomasi ettei siellä mitää köyhiä olla. Jotain kertoo paikasta muunmuassa se, että huonekalujätti Ikean pomo Ingvar Kamprad lepuuttaa rahojaan kyseisessä valtiossa sijaitsevassa pankkiholvissa..

Liechtenstein.

Myös mainitsemisen arvoinen paikka oli lähes Italiassa sijaitseva kaupunki Lugano. Lugano poikkesi heti Churista siinä, että kieli vaihtui saksasta italiaan. Myöskään palmupuita ei liikaa Churissa ollut, ja Luganossa oli heti pientä välimeren tuntua. Siellä vuokrasimme veneen ja lähdimme lillumaan lake luganon vihreille laineille. 27 astetta lämmintä, veden lämpötila mukavan lämmin ja maisemat mitä mahtavimmat. Onneksi aurinkorasvat ei ollu unohtunu, muuten ois saattanu nahka hieman punottaa illemmalla.

Lake Lugano

Sveitsi oli kokemuksena mahtava, ja suosittelen kaikille lämpimästi tsekkaamaan alppiseutujen maisemat. Over and out.

Ciao Amico & arrivederci! part. 1/2

Tanskalaisen pyhäpäivän kunniaksi Olli lyö pöytään törkeästi myöhässä olevan blogimerkinnän Italian reissusta isän ja isoveljen kanssa. Ukoilla oli rendezvous Kööpenhaminassa jossa plääninä oli viettää yksi yö hotellissa ja reippain mielin lähteä seuraavana päivänä lentokoneella viikoksi Italiaan. Itse Köpis ei kyllä nyt mikään maailmanmullistava kokemus ollut, lähinnä tuli Helsinki mieleen. Kaikista mieleenpainuvin juttu oli Christiania joka suomalaisittain tunnetaan myös Vapaakaupunkina. Lyhyesti selitettynä Christiania on paikka, jossa saa tehdä kaikkea muuta paitsi ottaa valokuvia. Ihmiset asuvat ilmaiseksi ränsistyneissä asunnoissa, pitävät yllä omaa kommuunia ja lievästi eristäytyvät muusta yhteiskunnasta. Alueelle toki pääsee kävelemään myös turistit. Kaduilla myytiin avoimesti huumeita ja hipinretaleet istuskeli kaduilla ja näytti tosi taiteellisilta. Yöllä tosin sinne en ehkä yksin haluaisi mennä.


Christianian portti. Sisältä ei saanut eikä oikein edes uskaltanut ottaa valokuvia.

Seuraavana päivänä hypättiin koneeseen ja lenneltiin Alppien yli Roomaan. Pitää myöntää, että oli pirun komeat maisemat kun ei ollut pilviä taivaalla ja alpit näkyi oikein selvästi.


Alpit.

Roomassa oli reipas parikymmentä astetta lämmintä ja pienten laukkujen odotteluiden jälkeen päästiin vuokra-asunnolle. Ilta kun oli niin käytiin vain syöpäisemässä Italialaista pitsaa ja paineltiin pehkuihin, että jaksettaisiin seuraavana päivänä katella kaupunkia.

Kun sitten kaupungille lähdettiin, niin ensimmäinen olotila oli hämmennys ja sitten hämmästys. Ei jumalauta että ukot on osannu rakentaa juttuja parituhatta vuotta sitten! Ei mennyt kauaa kun ymmärrettiin, että mitä meidän vuokraemäntä tarkoitti, kun sanoi, että puoli vuotta ei riitä jos aiot lähteä katselemaan Roomaa. Joka puolella oli historiallisia rakennuksia, kirkkoja, obeliskeja, suihkulähteitä, you name it. Kuvat kertoo enemmän kuin minun hehkutukset joten laitan tähän väliin kalvosulkeiset Roomasta:



Pantheon


Eero on iloinen kun näki paavin kuvan.

Kaksituhatta vuotta vanha silta. Ei varmaan sillä sillanrakennuksen perusteet -kurssilla tuota vielä handlais.


Ministery of Culture and Heritage


No tietysti Colosseumilla piti käydä. :) Eero ja Pauli kuvassa.


On siistiä olla turisti!


Maisemapotretti.

Seuraavana päivänä lähdettiin Vatikaaniin tsekkaamaan meiningit ja sovittiin Eeron kanssa, että se kumpi heittää paavin kanssa fistpumbit, saa kaljat baarissa. Harmikseen paavia ei nähty, koska ukko oli lähteny pitämään saarnaa johonkin toiseen maahan. Tosin nähtiin se saarna tosi isolta jättiscreeniltä Vatikaanin aukiolla, mutta ei se ihan sama asia ollut. Muuten Vatikaani oli varmaan vaikuttavin paikka missä olen ikinä vieraillut. Arkkitehtuuri on aivan käsittämättömän hienoa ja Pietarinkirkko oli aivan ällistyttävä. Kirkossa oli niin monta yksityiskohtaisesti rakennettua pastasta ja maalausta, että Lapin pojat oli aidosti ihmeissään.


Kuninkaalliset vartijat hassuissa vaatteissa.


Keskusaukio. Veikkailtiin, että aukion halkaisija oli n. 300 metriä


Pietarinkirkko.


Pietarinkirkko sisältä.


Kirkon katto oli täynnä yksityiskohtaisia maalauksia. Kukahan ne on piirtäny? :O


Huomioikaa ihmisten ja patsaan kokoero.


Yo dawg! We heard you like roofs so put roof under your roof so you can be under roof while you are under your roof!


Kaikenkaikkiaan yksin Vatikaanissa oli jo päiväksi nähtävää. Harmillisesti meidän piti lähteä hieman aikaisemmin pois, koska Eeron jalkoja alkoi liikaa kirvelemään kun oltiin liian kauan pyhällä maalla. Tämä blogipostaus on nyt venynyt niin infernaalisiin mittoihin, että lyön tämän kahteen osaan ja postaan part. 2:n sitten kun jaksan.

Buona sera!

ps. Terveiset Eerolle ja isälle, helevetin hyvä reissu oli!

Hampuri ja Amsterdam, CHECK!

Noniin, kauan odotettu ja jo eeppiseksikin mainostettu postaus Hampuri-Amsterdam reissusta lävähtää eetteriin. Reissuun lähdettiin kokoonpanolla 2 ranskalaista, saksalainen, 1 latvialainen(ainoa kauniimman sukupuolen edustaja) ja tietenki über-travellerit Suomesta. Pääsisäisviikon maanantaina sitte otettiin kamat kantoon ja lähdettiin junailemaan kohti Hampuria, johon päästiin yllättävänki vähin ongelmin. Kun päästiin paikan päälle, tuli heti sellainen olo että nyt ei olla ihan kotona Oulunsalossa. Saksan toiseksi suurin kaupunki, väkiluku kolme kertaa suurkaupunkimme Helsingin verran.
.
Hampurissa löydettiin reissun parhaat ruokapaikat, hinnat ei ollu mitenkää älyttömät ja safka oli kyllä erinomaista. Nii ja sitte se yöelämä. Hampurihan on kuuluisa jo Irwinin laulusta "St. Pauli ja Reeperbahn", joten sehä oli jo kansalaisvelvollisuus käydä tutustumassa kyseiseen alueeseen. Ja olihan se näkemisen arvoinen, koko St. Paulin alue on täynnä yökerhoja, uhkapelejä ja tietenkin maailman vanhimman ammatin harjoittajia. Suomessa laki vähän rajoittaa tätä ammattia, nii olihan se Suomi-pojalle aluksi aika shokki nähdä näitä "ilolintuja". Mutta siellä ois ainaki saletisti natsannu!

Hampurissa vietettiin 3 päivää, jonka jälkee nokka kohti damia. Säästösyistä matka taittui bussilla, joka oli sen verran tuskallista touhua että Team Finland joutui ottamaan ensimmäiset hirvilimuryypyt jo bussissa. Muuten päästiin perille aika mukavasti, ja koko viikon jatkuneet huippukelit jatkuivat. Amsterdam oli kyllä aika hieno mesta, kun aattelee että suurin osa kaupungista on rakennettu meren päälle. Huolimatta siitä että kaupunki on tunnettu osaltaan myö huorista ja hampusta. Ihmiset liikku ympäri kaupunkia kanaaleja pitkin, ja pitivät bileitä veneissä. Hampuria ja Amsterdamia yhdisti myös aika pitkälti sanonta "rahalla saa ja hevosella pääsee". Damissa vielä piirun verran pistetty paremmaksi, coffee shoppeineen ja sienikauppoineen.

Mainittavia paikkoja Amsterdamista oli ainakin kanaalikiertoajelu, Anne Frankin museo ja Red light district, jossa neidit asui tosi pienissa punaisissa kopeissa ja vilkutti ja hymyili nätisti miehille. Ainakin Ollille Amsterdam oli kaunein, eteläisin ja isoin kaupunki missä on koskaan käynyt. Ehdottomasti pitää vielä joskus vierailla uudestaan.

 Romanttinen hostellihuone Hampurissa

 Sikatalo sisältä. Perkeleen hyvät sapuskat ja hintahaitari oli 5-10e annokselle ja kaljakannu 9e.

 Sikatalo ulkoa.

 Se kuuluisa Reeperbahn Hampurissa.

 Chillaa lungisti, biletä villisti.

 Dollhouse-posetus

 Suomea, Suomea kaikkialla!

 Kanavan vieressä asuvia ihmisiä. Vitun köyhät!

Daniel, Olli, Adrien, Toni, Elina ja Clément

 Se oli se päivä kun Olli rakastui saksalaisten juniin ja niitten tarjoilukärryihin. 4cl Jekku 1,8e

 Hampurg Sv Arena

 Ihan jäätelöä vain syötiin.

 Hampurin kaupungintalo.Aivan perkeleen hieno!

 Mistä tietää että ollaan Hollannissa?

 Keskustan ostari josta pikavisiitin jälkeen voidiin todeta, ettei se oltu tarkoitettu opiskelijoille.

 Sääliksi kävi ukkoa.

 Coffee shop Smokey

 Hypättiin maailmanpyörän kyytiin joka nousi 60 metrin korkeuteen. Joka puolella näkyi kaupunkia silminkantamattomiin.

 Romanttinen maailmanpyörähdys :>

 Kanaaliajelu oli aivan todella hieno kokemus ja sitä kautta oppi tuntemaan kaupungin melko hyvin. Plussana oli se, että kuski heitti välissä todella hyvää läppää ja soitti Backstreet Boyssia. :)

 Lempipaikkani kiertoajelulla: Kaupungin torni, jota yritettiin vuokrata monta vuotta, ja lopulta homomuslimit vuokrasi sen aivan pilkkahintaan. Voiko randomimpaa enää olla?

 Amsterdamissa joukkoon liittyi kolme ranskalaista lisää. Chillailtiin puistossa, ja suomalaistursteja näkyi vaikka kuinka paljon.

 Anne Frankin talo. Sisällä oli museo, mutta siellä ei saanut ottaa valokuvia. Mahtava kokemus, toimitus suosittelee.

 Lisää kahviloita

Lopuksi yöbussilla takaisin kotiin. Huippu reissu, onneksi tuli tehtyä. :)