tiistai 31. toukokuuta 2011

Grüsse aus der Schweiz!

Koska Ollikin sai tänne leuhkia ulkomaanmatkailuilla, myös Toni läsäyttää jotain pikku kivaa peliin. Otsikosta jo näppärimmät voivat päätellä että tämänkertainen postaus käsittelee ainakin jollain tasolla Sveitsiä. Sinne piti päästä kaveria moikkaamaan, eikä siinä muuta kuin lentämällä viideksi päiväksi tutkimaan linkkuveitsien luvattua maata. Jo lentomatkan loppumetreillä pystyi huomaamaan, että ollaan saapumassa kohteeseen; lumihuippuisia vuoria ei ainakaan kotona päin liikaa ole, ellei heinäpään "laskettelukeskusta" talvisin lasketa mukaan.. Zürichin lentokentältä kun asteli ulos ja lähemmäs 30 asteen lämpöinen tuulahdus iski päin, alkoi lomafiilis kummasti nousta. 


Tukikohtana Sveitisissä toimi pienehkö n. 30 000 hengen kylä nimeltä Chur, joka sijaitsee alppien keskellä n. 120 km Zürichistä itään. Ajomatkan aikana leauat lokstahteli useaan otteeseen katsellessa lumihuippuisia vuoria, vesiputouksia ja vihreävetisiä vesistöjä. Paikan päällä Churissa ei juurikaan mitään suurempia aktiviteetteja ollut, mutta käytiinpä ihka oikeassa "tunturipurossa" uimassa, vai oliko se joki? No kuitenkin, sen verran voin paljastaa että kun lumi sulaa vuorilla ja virtailee alaspäin, nii ei se vielä hirveän lämmintä ole;)

Kuvassa joki Churin läheltä, hiekka oli tietenkin valkoista.


Ensimmäinen matkakohde paikan päällä oli lilliputtivaltio Liechtenstein. Erittäin kaunis paikka myös, ja meiningistä huomasi ettei siellä mitää köyhiä olla. Jotain kertoo paikasta muunmuassa se, että huonekalujätti Ikean pomo Ingvar Kamprad lepuuttaa rahojaan kyseisessä valtiossa sijaitsevassa pankkiholvissa..

Liechtenstein.

Myös mainitsemisen arvoinen paikka oli lähes Italiassa sijaitseva kaupunki Lugano. Lugano poikkesi heti Churista siinä, että kieli vaihtui saksasta italiaan. Myöskään palmupuita ei liikaa Churissa ollut, ja Luganossa oli heti pientä välimeren tuntua. Siellä vuokrasimme veneen ja lähdimme lillumaan lake luganon vihreille laineille. 27 astetta lämmintä, veden lämpötila mukavan lämmin ja maisemat mitä mahtavimmat. Onneksi aurinkorasvat ei ollu unohtunu, muuten ois saattanu nahka hieman punottaa illemmalla.

Lake Lugano

Sveitsi oli kokemuksena mahtava, ja suosittelen kaikille lämpimästi tsekkaamaan alppiseutujen maisemat. Over and out.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Ciao Amico & arrivederci! part. 1/2

Tanskalaisen pyhäpäivän kunniaksi Olli lyö pöytään törkeästi myöhässä olevan blogimerkinnän Italian reissusta isän ja isoveljen kanssa. Ukoilla oli rendezvous Kööpenhaminassa jossa plääninä oli viettää yksi yö hotellissa ja reippain mielin lähteä seuraavana päivänä lentokoneella viikoksi Italiaan. Itse Köpis ei kyllä nyt mikään maailmanmullistava kokemus ollut, lähinnä tuli Helsinki mieleen. Kaikista mieleenpainuvin juttu oli Christiania joka suomalaisittain tunnetaan myös Vapaakaupunkina. Lyhyesti selitettynä Christiania on paikka, jossa saa tehdä kaikkea muuta paitsi ottaa valokuvia. Ihmiset asuvat ilmaiseksi ränsistyneissä asunnoissa, pitävät yllä omaa kommuunia ja lievästi eristäytyvät muusta yhteiskunnasta. Alueelle toki pääsee kävelemään myös turistit. Kaduilla myytiin avoimesti huumeita ja hipinretaleet istuskeli kaduilla ja näytti tosi taiteellisilta. Yöllä tosin sinne en ehkä yksin haluaisi mennä.


Christianian portti. Sisältä ei saanut eikä oikein edes uskaltanut ottaa valokuvia.

Seuraavana päivänä hypättiin koneeseen ja lenneltiin Alppien yli Roomaan. Pitää myöntää, että oli pirun komeat maisemat kun ei ollut pilviä taivaalla ja alpit näkyi oikein selvästi.


Alpit.

Roomassa oli reipas parikymmentä astetta lämmintä ja pienten laukkujen odotteluiden jälkeen päästiin vuokra-asunnolle. Ilta kun oli niin käytiin vain syöpäisemässä Italialaista pitsaa ja paineltiin pehkuihin, että jaksettaisiin seuraavana päivänä katella kaupunkia.

Kun sitten kaupungille lähdettiin, niin ensimmäinen olotila oli hämmennys ja sitten hämmästys. Ei jumalauta että ukot on osannu rakentaa juttuja parituhatta vuotta sitten! Ei mennyt kauaa kun ymmärrettiin, että mitä meidän vuokraemäntä tarkoitti, kun sanoi, että puoli vuotta ei riitä jos aiot lähteä katselemaan Roomaa. Joka puolella oli historiallisia rakennuksia, kirkkoja, obeliskeja, suihkulähteitä, you name it. Kuvat kertoo enemmän kuin minun hehkutukset joten laitan tähän väliin kalvosulkeiset Roomasta:



Pantheon


Eero on iloinen kun näki paavin kuvan.

Kaksituhatta vuotta vanha silta. Ei varmaan sillä sillanrakennuksen perusteet -kurssilla tuota vielä handlais.


Ministery of Culture and Heritage


No tietysti Colosseumilla piti käydä. :) Eero ja Pauli kuvassa.


On siistiä olla turisti!


Maisemapotretti.

Seuraavana päivänä lähdettiin Vatikaaniin tsekkaamaan meiningit ja sovittiin Eeron kanssa, että se kumpi heittää paavin kanssa fistpumbit, saa kaljat baarissa. Harmikseen paavia ei nähty, koska ukko oli lähteny pitämään saarnaa johonkin toiseen maahan. Tosin nähtiin se saarna tosi isolta jättiscreeniltä Vatikaanin aukiolla, mutta ei se ihan sama asia ollut. Muuten Vatikaani oli varmaan vaikuttavin paikka missä olen ikinä vieraillut. Arkkitehtuuri on aivan käsittämättömän hienoa ja Pietarinkirkko oli aivan ällistyttävä. Kirkossa oli niin monta yksityiskohtaisesti rakennettua pastasta ja maalausta, että Lapin pojat oli aidosti ihmeissään.


Kuninkaalliset vartijat hassuissa vaatteissa.


Keskusaukio. Veikkailtiin, että aukion halkaisija oli n. 300 metriä


Pietarinkirkko.


Pietarinkirkko sisältä.


Kirkon katto oli täynnä yksityiskohtaisia maalauksia. Kukahan ne on piirtäny? :O


Huomioikaa ihmisten ja patsaan kokoero.


Yo dawg! We heard you like roofs so put roof under your roof so you can be under roof while you are under your roof!


Kaikenkaikkiaan yksin Vatikaanissa oli jo päiväksi nähtävää. Harmillisesti meidän piti lähteä hieman aikaisemmin pois, koska Eeron jalkoja alkoi liikaa kirvelemään kun oltiin liian kauan pyhällä maalla. Tämä blogipostaus on nyt venynyt niin infernaalisiin mittoihin, että lyön tämän kahteen osaan ja postaan part. 2:n sitten kun jaksan.

Buona sera!

ps. Terveiset Eerolle ja isälle, helevetin hyvä reissu oli!

torstai 5. toukokuuta 2011

Hampuri ja Amsterdam, CHECK!

Noniin, kauan odotettu ja jo eeppiseksikin mainostettu postaus Hampuri-Amsterdam reissusta lävähtää eetteriin. Reissuun lähdettiin kokoonpanolla 2 ranskalaista, saksalainen, 1 latvialainen(ainoa kauniimman sukupuolen edustaja) ja tietenki über-travellerit Suomesta. Pääsisäisviikon maanantaina sitte otettiin kamat kantoon ja lähdettiin junailemaan kohti Hampuria, johon päästiin yllättävänki vähin ongelmin. Kun päästiin paikan päälle, tuli heti sellainen olo että nyt ei olla ihan kotona Oulunsalossa. Saksan toiseksi suurin kaupunki, väkiluku kolme kertaa suurkaupunkimme Helsingin verran.
.
Hampurissa löydettiin reissun parhaat ruokapaikat, hinnat ei ollu mitenkää älyttömät ja safka oli kyllä erinomaista. Nii ja sitte se yöelämä. Hampurihan on kuuluisa jo Irwinin laulusta "St. Pauli ja Reeperbahn", joten sehä oli jo kansalaisvelvollisuus käydä tutustumassa kyseiseen alueeseen. Ja olihan se näkemisen arvoinen, koko St. Paulin alue on täynnä yökerhoja, uhkapelejä ja tietenkin maailman vanhimman ammatin harjoittajia. Suomessa laki vähän rajoittaa tätä ammattia, nii olihan se Suomi-pojalle aluksi aika shokki nähdä näitä "ilolintuja". Mutta siellä ois ainaki saletisti natsannu!

Hampurissa vietettiin 3 päivää, jonka jälkee nokka kohti damia. Säästösyistä matka taittui bussilla, joka oli sen verran tuskallista touhua että Team Finland joutui ottamaan ensimmäiset hirvilimuryypyt jo bussissa. Muuten päästiin perille aika mukavasti, ja koko viikon jatkuneet huippukelit jatkuivat. Amsterdam oli kyllä aika hieno mesta, kun aattelee että suurin osa kaupungista on rakennettu meren päälle. Huolimatta siitä että kaupunki on tunnettu osaltaan myö huorista ja hampusta. Ihmiset liikku ympäri kaupunkia kanaaleja pitkin, ja pitivät bileitä veneissä. Hampuria ja Amsterdamia yhdisti myös aika pitkälti sanonta "rahalla saa ja hevosella pääsee". Damissa vielä piirun verran pistetty paremmaksi, coffee shoppeineen ja sienikauppoineen.

Mainittavia paikkoja Amsterdamista oli ainakin kanaalikiertoajelu, Anne Frankin museo ja Red light district, jossa neidit asui tosi pienissa punaisissa kopeissa ja vilkutti ja hymyili nätisti miehille. Ainakin Ollille Amsterdam oli kaunein, eteläisin ja isoin kaupunki missä on koskaan käynyt. Ehdottomasti pitää vielä joskus vierailla uudestaan.

 Romanttinen hostellihuone Hampurissa
 Sikatalo sisältä. Perkeleen hyvät sapuskat ja hintahaitari oli 5-10e annokselle ja kaljakannu 9e.
 Sikatalo ulkoa.
 Se kuuluisa Reeperbahn Hampurissa.
 Chillaa lungisti, biletä villisti.
 Dollhouse-posetus
 Suomea, Suomea kaikkialla!
 Kanavan vieressä asuvia ihmisiä. Vitun köyhät!
Daniel, Olli, Adrien, Toni, Elina ja Clément

 Se oli se päivä kun Olli rakastui saksalaisten juniin ja niitten tarjoilukärryihin. 4cl Jekku 1,8e

 Hampurg Sv Arena
 Ihan jäätelöä vain syötiin.
 Hampurin kaupungintalo.Aivan perkeleen hieno!

 Mistä tietää että ollaan Hollannissa?
 Keskustan ostari josta pikavisiitin jälkeen voidiin todeta, ettei se oltu tarkoitettu opiskelijoille.
 Sääliksi kävi ukkoa.
 Coffee shop Smokey
 Hypättiin maailmanpyörän kyytiin joka nousi 60 metrin korkeuteen. Joka puolella näkyi kaupunkia silminkantamattomiin.
 Romanttinen maailmanpyörähdys :>
 Kanaaliajelu oli aivan todella hieno kokemus ja sitä kautta oppi tuntemaan kaupungin melko hyvin. Plussana oli se, että kuski heitti välissä todella hyvää läppää ja soitti Backstreet Boyssia. :)
 Lempipaikkani kiertoajelulla: Kaupungin torni, jota yritettiin vuokrata monta vuotta, ja lopulta homomuslimit vuokrasi sen aivan pilkkahintaan. Voiko randomimpaa enää olla?
 Amsterdamissa joukkoon liittyi kolme ranskalaista lisää. Chillailtiin puistossa, ja suomalaistursteja näkyi vaikka kuinka paljon.
 Anne Frankin talo. Sisällä oli museo, mutta siellä ei saanut ottaa valokuvia. Mahtava kokemus, toimitus suosittelee.
 Lisää kahviloita
Lopuksi yöbussilla takaisin kotiin. Huippu reissu, onneksi tuli tehtyä. :)