Kirjoitan tästä eteenpäin minä-muodossa koska sen helpompaa (toim. huom.)
MILANO
Lennot Köpiksestä Milanon lentokentälle sujui nätisti ja perillä odottikin oikein pirteä vesisade. Onneksi bussikuljetus onnistui vaivatta ja päärautatieasemalle saavuttaessa huomasimme, että hotelli oli n. 200 metrin päässä siitä, mihin bussi meidät jätti. Helppoa kuin heinänteko. Myös yleisilmeeltään päärautatieasema oli vaikuttava.
Päärautatieasema. Kuvassa vasemmalla sateenvarjokauppias, joita oli aivan mahottomasti. Edessä milalonainen rouva, joka tietää sateenvarjokauppiaiden metkut ja ei lankea niihin.
Hotellilta oli myös kahdelle eri metroyhteydelle lyhyt matka eli kaikenkaikkiaan paikka oli erittäin hyvin valittu. Hinta tuntui olevan melko sama kaikkialla (hieman kallis), mutta rahahan on ongelma vain köyhille. Plus kaikki tietää, että hotellien aamupalat saa mutrusuisimmankin matkaajan hymyilemään.
Seuraavana päivänä saatiin jälleen nauttia sateesta, mutta eipähän ollut liikaa ihmisiä turistipaikoissa! Käytiin myös vierailulla yleellisimmillä kauppakaduilla, missä ovimiehien ilmeistä voi lukea sanat "ei tänne ennenkuin palkkakuitista löytyy kolme nollaa lisää". Kun kaupoilla on sisäänkäynnit kuin hotelleilla ja näyteikkunassa on neljä tuotetta ilman hintoja, niin voi olla varma, ettei sisältä irtoa edes kädenpuristusta alle tonnilla.
Tyydyttiin katsomaan tuotteita näyteikkunoiden läpi...
Keskustan metroasemalta pääsi näppärästi Duomo di Milanon, eli Milanon tuomiokirkon, sekä isoimman ostarin lähelle. Luulin itse ensin, että ostarin sisäänkäynti on autotie, mutta näin erästä vanhempaa opettajaani lainaten: "niinhän sitä hölmömpi luulis". Riemukaaren näköinen sisäänkäynti avasi näkymät yhteen korkeimmista katoista mitä olen nähnyt. Impressive!
Milanon ostoskeskus. Vasemmalla alhaalla mäkyy sotilaspoliisien rykelmä vartiointihommissa ja oikealla normaali poliisiauto. Virkavalta oli erittäin näkyvillä kaupungilla.
Taidekuva minusta, Duomosta, pulusta sekä ärsyttävästä pulumiehestä, joka tuputti käteen siemeniä. Lapin asukkaille tiedoksi, jotka ette ole olleet turistimestoissa ulkomailla: älkää koskaan ottako näiltä jampoilta mitään mitä ne ojentavat, koska ilmaista juustoa ei ole kuin hiirenloukuissa. Allekirjoittanutta ei huijattu, mutta näin kun muita vietiin 6-0. :)
Sitten kierreltiin turistimestat läpi. Alla potretteja mahtispoteista:
Duomon katolle pääsi portaita nousten 8 euron maksulla ja hissillä kympillä.
Leonardo Da Vincin patsas. Mietittiin porukalla vähän keksintöjä tuossa.
Santa Maria delle Grazien kirkko, jossa käytiin katsomassa "Viimeinen ehtoollinen". :)
Kirkon sisäpiha.
Käytiin myös Leonardo da Vincin teknillisessa museossa, jossa oli da Vincin keksintöjen lisäksi aivan kaikenlaista, mm. sukellusvene, lentokoneita, soitinvälineitä, radioita, you name it. Isoin yllätys oli se, että kuinka paljon Leonardo oikeasti on elämässään saanut aikaan. Museossa käsiteltiin hänen kehittelemää sotateknologiaa, anatomiaa, grafiikkaa, kaupunkisuunnittelua, lentämiseen tarkoitettuja koneita, kutomakonetta, paalutuskonetta, linkoa, laivoja, tauluja, ja vaikka mitä muuta. Jos vielä sosiaaliselta älyltä se ukko on ollu hyvä niin mies on varmasti ollu täys kymppi vävykokelas anopeille.
Tässä yksi Leonardon sotakäyttöön suunnitelluista asioista: mukana kannettava silta.
Yksi kuuluisimmista keksinnöistä: lentämisen mahdollistava siipi. Tämä ei kuitenkaan toiminut käytännössä.
Yksi reissuun lähdön ideana oli, että nähdään System of a Downin comeback-kiertueen keikka Milanossa. Pari viikkoa ennen keikkaa julkaistiin lämppärit, jotka minun iloksi olivat Volbeat, Danzig, Anti-Flag ja Sick of it all. Kaikki muut oli hyviä paitsi Sick of it all, joka oli aivan todella paskakurahuono punkbändi. SOADin keikka oli aivan tajuttoman hieno, vaikka Virpin jalka ruhjottiin melkein rikki koko 40 000 ihmisestä koostuvassa pitissä.
Pitihän se ylikallis kiertue-t-paita silti ostaa. :P
Milanosta jäi eniten mieleen se, ettei sen kaupunkikuvasta silti nähnyt NIIN selvästi, että se olisi Euroopan muodin keskipiste. Toinen mieleenpainuva asia oli, että Smartteja siellä oli aivan älytön määrä. Tuntui, että joka kymmenes auto oli Smart. Toisaalta kun katsoi liikennettä ja parkkeerauskulttuuria, niin ymmärsi, että aika kätevä autohan se tuollaisessa kaupungissa on. Ihan ok mesta, mutta tuskin vierailen toista kertaa.
VARSOVA
Varsovassa meitä odotti aivan älyttömän komeat säät ja +30 asteen helteet. Turistioppaaksi meille lupautui Virpin ystävä Mari, joka lusi vaihtoa Varsovassa. Vettä piti ostaa kaupoista, koska kraanavesi ei ollut juomakelpoista (ensimmäinen kaupunki, jossa en voinut juoda kraanavettä!). Ei se silti paljoa haittanut, koska Puolan zloty on aika halpa valuutta. Tästä hyvä esimerkki oli se, että ravintolassa tiistain teemailtana litran tuoppi olutta ja puolikas kana salaateilla ja muilla härpäkkeillä maksoi 24 zlotya eli n. 6 euroa. Opintotuen avulla Mari eli keskivertoa kuninkaallisempaa elämää samalla kun minä söin kynsiä Tanskassa. Reilu peli on... niin no kyllä te tiedätte.
Vanha paavi oli paljon esillä Varosvan kaduilla, koska hän oli puolalainen. Kuvassa paavilla on pää kipeä.
Aukea, jossa näkyy obeliski ja osa vanhan kaupungin muuria.
Mie tein benjiihypyn! 90 metrin korkeudesta 30 eurolla, ei paha. :) Tapahtumasta on myös olemassa video missä kuulee, kuinka mie huudan niinkuin pikkutyttö.
Varsovan Pyhän Ristin kirkko, jonne on muurattu puolalaisen säveltäjän Frederic Chopinin sydän yhteen tukipilareista.
Varsova oli yllättävän leppoinen kaupunki, eikä ollenkaan niin neukkumaa niinkuin itse odotin. Ainoastaan Stalinin lahjoittama Kulttuurin ja tieteen palatsi näytti tismalleen siltä, mitä kaupungilta odotin. Harmillisesti kamerasta loppui akku juuri tällä reissulla, mutta pistän linkin Wikipediaan mistä rakennuksen voi nähdä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurin_ja_tieteen_palatsi
Varsovaa voisi suositella ihmisille, jotka haluavat käydä ulkomailla, mutta ei haluaisi maksaa siitä paljoa. Lennot Suomesta ovat nopeat ja edulliset ja hostellissa asuminenkin oli melko halpaa: kolmen hengen huoneesta maksettiin n. 30e yöltä. Hostelli sijaitsi isoimman kävelykadun vieressä. Aion ehdottomasti käydä Puolassa joskus uudelleen esimerkiksi Krakovassa, koska haluaisin vielä nähdä myös Auschwitzin.
Niinhän sitä sanotaan, että lihavan pojan on helppo hymyillä. Reissun jälkeen palasin takaisin Tanskaan, jossa odotti viimeiset kuusi päivää ennen lopullista Suomeen paluuta. Viimeisenä blogimerkintänä aion fiilistellä sitä, miltä tuntui palata Suomeen ja mikä tuntui oudolta ja mikä hyvältä. Mutta sitä odotellessa. :)
Cya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti