perjantai 20. toukokuuta 2011

Ciao Amico & arrivederci! part. 1/2

Tanskalaisen pyhäpäivän kunniaksi Olli lyö pöytään törkeästi myöhässä olevan blogimerkinnän Italian reissusta isän ja isoveljen kanssa. Ukoilla oli rendezvous Kööpenhaminassa jossa plääninä oli viettää yksi yö hotellissa ja reippain mielin lähteä seuraavana päivänä lentokoneella viikoksi Italiaan. Itse Köpis ei kyllä nyt mikään maailmanmullistava kokemus ollut, lähinnä tuli Helsinki mieleen. Kaikista mieleenpainuvin juttu oli Christiania joka suomalaisittain tunnetaan myös Vapaakaupunkina. Lyhyesti selitettynä Christiania on paikka, jossa saa tehdä kaikkea muuta paitsi ottaa valokuvia. Ihmiset asuvat ilmaiseksi ränsistyneissä asunnoissa, pitävät yllä omaa kommuunia ja lievästi eristäytyvät muusta yhteiskunnasta. Alueelle toki pääsee kävelemään myös turistit. Kaduilla myytiin avoimesti huumeita ja hipinretaleet istuskeli kaduilla ja näytti tosi taiteellisilta. Yöllä tosin sinne en ehkä yksin haluaisi mennä.


Christianian portti. Sisältä ei saanut eikä oikein edes uskaltanut ottaa valokuvia.

Seuraavana päivänä hypättiin koneeseen ja lenneltiin Alppien yli Roomaan. Pitää myöntää, että oli pirun komeat maisemat kun ei ollut pilviä taivaalla ja alpit näkyi oikein selvästi.


Alpit.

Roomassa oli reipas parikymmentä astetta lämmintä ja pienten laukkujen odotteluiden jälkeen päästiin vuokra-asunnolle. Ilta kun oli niin käytiin vain syöpäisemässä Italialaista pitsaa ja paineltiin pehkuihin, että jaksettaisiin seuraavana päivänä katella kaupunkia.

Kun sitten kaupungille lähdettiin, niin ensimmäinen olotila oli hämmennys ja sitten hämmästys. Ei jumalauta että ukot on osannu rakentaa juttuja parituhatta vuotta sitten! Ei mennyt kauaa kun ymmärrettiin, että mitä meidän vuokraemäntä tarkoitti, kun sanoi, että puoli vuotta ei riitä jos aiot lähteä katselemaan Roomaa. Joka puolella oli historiallisia rakennuksia, kirkkoja, obeliskeja, suihkulähteitä, you name it. Kuvat kertoo enemmän kuin minun hehkutukset joten laitan tähän väliin kalvosulkeiset Roomasta:



Pantheon


Eero on iloinen kun näki paavin kuvan.

Kaksituhatta vuotta vanha silta. Ei varmaan sillä sillanrakennuksen perusteet -kurssilla tuota vielä handlais.


Ministery of Culture and Heritage


No tietysti Colosseumilla piti käydä. :) Eero ja Pauli kuvassa.


On siistiä olla turisti!


Maisemapotretti.

Seuraavana päivänä lähdettiin Vatikaaniin tsekkaamaan meiningit ja sovittiin Eeron kanssa, että se kumpi heittää paavin kanssa fistpumbit, saa kaljat baarissa. Harmikseen paavia ei nähty, koska ukko oli lähteny pitämään saarnaa johonkin toiseen maahan. Tosin nähtiin se saarna tosi isolta jättiscreeniltä Vatikaanin aukiolla, mutta ei se ihan sama asia ollut. Muuten Vatikaani oli varmaan vaikuttavin paikka missä olen ikinä vieraillut. Arkkitehtuuri on aivan käsittämättömän hienoa ja Pietarinkirkko oli aivan ällistyttävä. Kirkossa oli niin monta yksityiskohtaisesti rakennettua pastasta ja maalausta, että Lapin pojat oli aidosti ihmeissään.


Kuninkaalliset vartijat hassuissa vaatteissa.


Keskusaukio. Veikkailtiin, että aukion halkaisija oli n. 300 metriä


Pietarinkirkko.


Pietarinkirkko sisältä.


Kirkon katto oli täynnä yksityiskohtaisia maalauksia. Kukahan ne on piirtäny? :O


Huomioikaa ihmisten ja patsaan kokoero.


Yo dawg! We heard you like roofs so put roof under your roof so you can be under roof while you are under your roof!


Kaikenkaikkiaan yksin Vatikaanissa oli jo päiväksi nähtävää. Harmillisesti meidän piti lähteä hieman aikaisemmin pois, koska Eeron jalkoja alkoi liikaa kirvelemään kun oltiin liian kauan pyhällä maalla. Tämä blogipostaus on nyt venynyt niin infernaalisiin mittoihin, että lyön tämän kahteen osaan ja postaan part. 2:n sitten kun jaksan.

Buona sera!

ps. Terveiset Eerolle ja isälle, helevetin hyvä reissu oli!

3 kommenttia: